sadepäivän iloja

Rentouttava hiihtoloma on takana ja kaikilla tuntuu tarinat ja aatokset vielä kääntyvän mukaviin lomamuistoihin. Lapset muistelevat mummilareissua, tilanteita pesisleireillä, sivakointia lähiladuilla, riemuja pulkkamäessä. Omat neulomisesta jäykistyneet hartiani ovat saaneet kaivattua täsmähoitoa laduilla. Aamulla koko pesue tuntui selvästi palailevan virkistyneenä arkirutiineihin. Muutosta ja ihmetystä riitti kerrakseen aamulla, kun monot vaihtuivat yhdessä yössä kumppareihin ja kurapöksyihin.

Hiihtoloman lankaprojektina minulla oli kuopuksen pystyraitainen neuletakki, jonka ohjeen olin bongannut Garnstudion sivuilta sekä useista muista blogeista. Lomalla tuntui olevan sopivasti aikaa toteuttaa tuo takki ja valmista tuli.

Kuopuksen raitailo
Ohje: Garnstudio
Lanka: lime Novita Wool (reilu 3 kerää) ja ruskea Gjestal Nagano (reilu 2 kerää)
Puikot: 3 mm
Koko: 86-92 cm
Napit: nappikauppa Polinka

Neuletakin ohje on helppo ja minusta myös vinha, sillä tälläkin kertaa vältyin monilta kappaleiden yhdistämisiltä. Ainoat saumat ovat hihoissa. Työ aloitetaan toisesta nappilistasta ja edetään etukappaleen ja vasemman hihan kautta takaosaan, kunnes tikutetaan oikea hiha ja lopuksi toinen etukappale nappilistoineen. Neuleteknisiä ongelmia ei matkan varrella ollut, mutta hieman ihmettelin valmiin takin pääntien väljyyttä ja yleensäkin reilua mitoitusta. Oma kulta on kuitenkin lähes 90 senttinen tomera, suloisen pömppömasun omaava poika, ja silti takkiin jäi tilaa. Hihatkin tuntuivat ylimitoitetuilta, mutta pysyin ohjeen mukaisissa silmukkamäärissä. Tässä mallissa hihansuiden kääntäminen kaksinkertaisiksi ei haittaa menoa lainkaan.



Pientä tuunausta takki koki valmistumisen jälkeen. Pääntien sain kurottua sopivaksi virkkaamalla kiinteitä silmukoita. Virkkasin myös pienet vahvikepätkät sisäpuolelle rinnuksiin ja selkäpuolelle, jotta takki pysyisi ryhdikkäämpänä, eikä neulos antaisi periksi. Tuunauksenkin jälkeen takki on vielä reilu, mutta eipähän takki ainakaan ahdista pientä menijää. Tarkoitus on käyttää neuletakkia keväämmällä kauppa- ja kyläilytakkina sekä kesällä viileämmillä keleillä.



Takki sai kaverikseen Villapeikon Karviaismarjapipon, jota isoveljet ihastelivat kuorossa tänään iltapäivällä. Kuopuskin tietää tarkkaan, kenen käsistä hattu on peräisin, ja suu messingillä taputtaa päässä olevaa pipoaan. Pipon ohje oli myöskin helppo ja mieluinen. Tätä ohjetta varmasti käytän joskus myöhemminkin.

Kuopuksen antennipipo

Ohje: Villapeikon Karviaismarjapipo, 112s

Lanka: Gjestal Nagano, vajaa kerä

Puikot: 3mm

Iltapäivän vesisateesta huolimaatta meillä oli lystiä takapihan terassilla ja näpsin kuvia tusinoittain. Osa on pakko majoittaa huomenna gallerian puolelle.

Poika on selvästikin ilahtunut uudesta takistaan, vai olikohan ilo niissä kumppareissa, jotka kiskottiin jalkaan pitkän tauon jälkeen. Pihalla hän oli kuitenkin ihmeisssän, missä hanskat ovat. Niin, hanskat! Lankalaatikosta löytyy huopuvaa Tovea, mutta silmukkamäärät hukassa. Surffatessani löysin jotain osviittaa. 34 silmukkaa? Mahtaakohan tulla liian reilut puolitoistavuotiaalle?