nuttu

Vihdoinkin kuvaa viikonlopun aherruksesta eli vauvan pitsisestä nutusta. Jo tovi sitten ihastuin tuohon Elizabeth Zimmermannin ohjeeseen ja minua alkoi kiehtoa ajatus neuleesta, jossa välttyisin monilta kappaleiden yhdistelyiltä ja langanpäättelyiltä. Tämäkin Zimmermannin ohje on kirjoitettu tiiviiseen muotoon, mikä ehkä alussa hirvitti. Voinko tosiaan noiden muutamien lauseiden perusteella saada kasaan neuletakin?!? Ohjeesta kuitenkin otti tolkun ja takki valmistui.

 Baby Sweater on Two Needles (February)
Ohje: Knitter´s Almanac by Elizabeth Zimmermann
Lanka: Novita Wool, 2 kerää
Puikot: 3 mm

Ohje oli lystikäs tehdä, langankulutus vähäinen ja ihan nättikin takista tuli. Tällä ohjeella voisin joskus myöhemminkin neuloa. Seuraavassa nutussa yritän muistaa neuloa hihat pyörönä, jottei kappaleita tarvitsisi lainkaan yhdistellä. Hihansuihin olisi voinut tehdä muutaman silmukan kavennukset, vaikka onhan nuo trumpettihihatkin ihan veikeät.

Viime aikoina olen olosuhteiden pakosta tehnyt itsetutkiskelua neulomisen saralla. Olosuhteilla tarkoitan tässä yhteydessä valtavaa, jopa puistatuksia aiheuttavaa keskeneräisten neuleiden vuorta. Olen aina ihastellut teitä kanssaneulojia, joilla on samanaikaisesti monen monta työtä puikoilla, osa marinoituu useamman kuukauden, ehkä vuodenkin lankakorissa, kunnes se taas työstetään valmiiksi neuleeksi. Minusta on kutkuttavan hauska ajatus, että on eri neule olohuoneessa, yläkerrassa, autossa ja luennoilla. Itse olen kokeillut samaa, enkä voi välttyä neuleahdistukselta. Pelko unohtaa jokin neule tai vieraantua siitä liiaksi on valtaisa.

Nyt joudun täysillä tsempittämään itseäni, että vihreä alpakkaneule valmistuisi pian, saisin innon ja ihastuksen sen neulomiseen takaisin, enkä sortuisi aloittamaan mitään uutta, mielenkiintoisempaa neuletta. Tunnen olevani vieraantunut siitä ja paluu sen äärelle tuntuu vaikealta.

Henkisen neulehyvinvointini vuoksi olen antanut purkutuomion kuopuksen kainaloihin asti edenneelle neulepaidalle. Päätän lopullisen tuomion kuitenkin vasta alpakkapaita päälläni. Selvästikin pinnistelen täällä, ettei turbolover-vaihde paina ihan vielä päälle. Työelämänkin puolella tietynlainen urakkatyyli on tuntunut minulle sopivalta eli itsetutkiskelu ei tuonut tällä kertaa maailmaa mullistavia oivalluksia. Varmistuksen vain, että tällainen minä olen.

Alpakkaneuleen kanssa on kaiken kukkuraksi jännitystä ilmassa. Minulla on hienoinen aavistus, että neuletakista tulee minulle liian reilu. Mikäli takki osoittautuu isoksi, voisikohan neuletta kutistaa kevyesti huovuttamalla? Liian uhkarohkeaa? Lankana minulla teeteen Alpakka. Kokeneemmilta kuulen mielelläni vinkkejä!

Mukava harrastushan tämän neulomisen tulee olla, enkä liiaksi ota tavoitteita. Myönnän silti, että elän toiveessa hiihtolomareissata uusi neuletakki päällä. Aikaa siihen on vielä reilu viikko, vaikka ajatukset sään myötä ovat jo lomassa. Aurinko paistaa ihanasti ja pikkupakkanen puree nenänpäätä. Ihana tunne!