sitä sun tätä

Ehdin jo hätkähtää, että kuukausi kuluu, etten jätä merkkiäkään sivuilleni. Täällä siis ollaan, mutta kovin laiskasti olen jaksanut paneutua päivityksiin. Lieneekö siellä enää kukaan kuulolla?!? Kauniin kesäillan päätteksi kuitenkin muutama rivi.

Kesälomalle on käyty ja viisikko täysvahvuudessa pyörii seuranamme aamusta iltaan. Meille kuuluu varmasti ihan samaa kuin muillekin (lomaileville) lapsiperheille: rantaleikkejä, urheiluleirejä, uimakoulua, retkiä lähelle ja kauemmaskin, jäätelöä ja pallopelejä. Päivääkään ilman pallon pompotusta ei muuten kulu. Nyt jo nuorimmainenkin hivuuttaa itseään kohti palloa!

Isoimmista olen saanut mukavasti apua pieniin maalauspuuhiin. Piha-aitaa maalasimme heti loman aluksi. Se hohtaa nyt valkeana ja kauniina. Jenny-mummin perintönä saatu Tikkakosken ompelukone on saanut myös muodonmuutoksen. Rautaosa muuttui ruskeasta mustaksi. Ompelukäyttöön kapistus ei enää itselläni tule, apupöytänä ehkä. Muisto rakkaasta mummistani on minulle tärkeä juttu. Pöytäosan kohtalo on vielä epäselvä. Käsittelenkö vanhan pöytätason, vai kiinnitänkö ehkä ihan uuden tason. Projekti siis kesken. Siitä ehkä lisää myöhemmin...   

Neulonutkin olen. Täti toivoi itselleen samanlaista huivia kuin siskollaan. Valmista tuli. Hitaasti, mutta varmasti. Huivi on pelkistetty ja pehmeä. Ihanaa silkkivillaa. Huivia puikotellessani seikkailin Huvikummussa, Melukylässä, Saltkråkanissa, Tatun ja Patun kanssa Helsingissä ja vaikka missä. Juuri sopiva neule sadunluvun ohessa. 

Ainaoikein vain IV

Lanka: Wetterhoffin Sivilla, 4 kerää

Puikot: 4 mm

Samanlainen helppo neule oli keväällä vihertävä baktus-huivi, jonka neuloin Drops Delight-langasta. En tiedä, mitä mietin aloittaessani huivia, sillä sehän kutittaa ihan hirveästi. Nähtäväksi jää, muuttuuko huivi sukiksi vai kietaisenko sen vain takin päälle.

Baktus-huivi

Lanka: Garnstudion Drops Delight, 3 kerää

Puikot: 4 mm

Kesäkuussa olen sanonut hyvästejä seiskaveikoille ja nalleille. Sukkasia on valmistunut jämäkeräsistä useita. Yksiin sain aikaiseksi palmikoita, muihin raitoja. Palmikkoiset, Saltkråkan-sukat, ojensin äidilleni viimeksi tavatessamme.

Saltrkåkan

Lanka: 7 veljestä

Puikot 3,5 mm

Hieman varauksella suhtaudun kyllä noiden sukkien kestoon. Yllätyin nimittäin, että olemme saaneet Kirpun Nalle-sukat ihan nyppyisiksi muutamassa viikossa. Tylsää! Regian sukkia en ole kyllä nähnyt nyppyisinä ikinä. Nytpä tiedän, mihin lankaan annan itseni luvan sortua, jos reissuillani lankakauppaan eksyn...

lomalla

Voi pojat, miten olenkaan nauttinut aurinkoisista kevätpäivistä ja omenankukkasista. Turisin päivä pari sitten ystäväni kanssa ja totesimme yhdessä tuumin, että tänä vuonna omenankukkaset ovat tehneet erityisen vaikutuksen meihin molempiin. Onko meillä ollut vain enemmän aikaa ihastella omenapuita? Vai onko kukinta ollut tänä vuonna jotenkin erilainen? Emme ole kumpainenkaan ykkösluokan hortonomeja, joten vastaus jää meille arvoitukseksi...

Kevätjuhlaviikolla tonkaisin lankalootaani ja sain viime hetken idean muistaa kolmosemme eskariopea Kerttu-sukilla. Kahdesta muhkeasta violetin värisestä villakeräsestä piti aikoinaan tulla minulle kunnon saapassukat, mutta haaveeksi vain jäi. Toisen kerän adoptoin anopille, toisesta tuli nämä pitsisukkaset.

Kerttu-sukat

Lanka: 1 kerä 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm

Pikapikaa ennen eskareiden juhlailtaa puikot suihkivat. Ja ne muuten suihkivatkin. Pakko painottaa vielä aiempaa: viime hetken idea. Langanpäät päättelin hetki ennen juhlaa ja sukat ojensimme juhlan jälkeen ilahtuneelle opettajalle. Jäi selvästi sellainen olo, että puikottelu kannatti.

Kasvituntemukseni on tosiaankin heikolla tolalla. Kerttu-sukkien kaveriksi askartelin kortin ottamastani valokuvasta, mutten tunnista kasvia laisinkaan. Rikkakasvi? Ken tunnistaa? Saa vinkata!

Viimeksi käsityötapaamisessamme heitin muuten ilmaan, josko neuloisi niin, että lankalootan pohja näkyisi. Tai ihan vaikka koko lankaloota tyhjäksi. Sain epäilyttäviä katseita, eikä se herättänyt kannatusta kanssaneulojissani. Miksi ihmeessä neuloisit kaiken pois? Niinpä.

Aavistus moisesta haasteesta on kuitenkin ollut ilmassa. En ole ostanut lainkaan uutta lankaa, enkä ole edes sellaisesta haaveillutkaan. Pään on täyttänyt ihan muunlaiset ajatukset ja parasta terapiaa ovat olleet "aivottomat", helpot neuleet. Puuvillalanka onkin saanut kyytiä, ja nyt on käynyt niin, että huushollin puuvillalanka on loppu, slut, finito!

Pipotehdas käynnistyi alkukuusta ja tuotanto alkoi vaaleansini-ruskearaidallisesta piposta pikkuisimmalle. Yhtäkkiä huomasin puikottelevani jo toista, kolmatta, neljättä...

 Nyt on sitten kasa ihan mukavia käyttöpipoja!