sunnuntai 26. elokuuta 2012

neule-elämä

 Tänä viikonloppuna olemme saaneet nauttia auringosta ja lämmöstäkin. Iltaisin kuitenkin tunnen nenänpäässäni, että syksy hiipii luoksemme. Kynttilät on kaivettu esiin, iltaisin keittelen teetä lämmikkeeksi. Tykkään!


Muutama päivä sitten ystäväni nakkasi minulle tekstiviestiä: "Miten siun neule-elämä jaksaa?" Naamani vääntyi virneeseen. Neule-elämä. Hyvin. Tai siis aika puuduttavasti. Mutta hyvin kuitenkin. Joku matikisti varmaan laskisi nopeasti, montako ainaoikeinsilmukkaa olen kesän ja alkusyksyn aikana neulonut. Pitsi- ja palmikkoihmiset kauhistuisivat. Totta puhuen kyllä minäkin. Oma ainaoikein-tilkkutäkkini on kutkuttavan lähellä finaalia. Tilkkupinot ovat kasvaneet tuosta keväällä otetusta kuvasta.

 Tuosta tekstiviestistä vielä... Ihanaa, että on neuleystäviä. Kasvotusten, tekstiviestin päässä ja siellä näppäimistöjen takana. Kiitos myös kommenteistanne!


 Syksyn viileys alkaa tosiaan tuntua jo kintuissa ja kaivelin iltana eräänä villasukkia neulekoristani. Löysin sieltä petroolit Cable twist-sukat, joista en täällä kevättalvella kirjoittanutkaan. Nämä sukat valmistuivat siis helmi-maaliskuussa, kun viimeksi olin sukkaputkessa. Kuukaudet ovat hataroittaneet päätä, enkä saata muistaa puikkokokoa (arvaan tosin 2,25mm) tai lankaa (villi veikkaus on Sandnesgarnin Sisu). 

Kerran aiemmin olen tuolla reseptillä sukat neulonut. Ne menivät lahjaksi ystävälle. Nämä sukat taidan korkata ihan itse!

Lanka: Sandnesgarn Sisu, 2 kerää
Puikot: 2,25mm (?)

lauantai 11. elokuuta 2012

mummalle

Palasimme eilen illalla kesäloman viimeiseltä sukulointireissulta Hämeestä. Ilmassa on selvästi reissun jälkeinen tunnelma: pyykkikone pauhaa, huusholli tuntuu kaipaavan kohentajaa, lapset kirmaavat sydämensä kyllyydestä pihalla kavereineen, mustikat huutelevat taas kerääjiä metsässä.

Keräsimme anoppilassa ison satsin herukoita, ja olenkin tänään saanut kyökkiin huumaavan tuoksun mehumaijan ruplatellessa. Vaikka päivä täyttyy selvästikin kotiaskareista, tulin silti pikapikaa koneelle hihkaisemaan valmistuneesta tilkkupeitostamme.
   
  Anopin täyttäessä pyöreitä saimme ojentaa hänelle suvun naisten yhdessä neulotun tilkkupeiton. Tuo peitto on tuntunut sormenpäissäni ja puskenut ajatuksiini melkeinpä loman jokaisena päivänä. Ehkä jonain yönäkin :-) Että tuntui hyvältä saada projekti päätökseen ja ennen kaikkea saada anoppi yllättymään ja ilahtumaan lahjastaan. Hän oli oikeasti pökerryksissä siitä!
 
Lanka: Novitan Nalle luonnonvalkoinen (aloe vera), 
keltainen (aloe vera) ja meleerattu ruskea.
Puikot: 3,5mm
Koko: n. 130 x 170 cm, 
yksittäisen tilkun koko reilu 20 x 20 cm

Aloitimme neulomaan peittoa huhti-toukokuun vaihteessa. Langaksi valitsimme marketista saatavan Novitan Nallen anopin mieliväreissä. Väänsimme tilkkuja niin Hämeessä kuin täällä itärajalla, mutta myös sukutapaamisessa heinäkuun alussa saimme aikaan leppoisan martta/marttitunnelman. 

Kiitos Essi! Kiitos Iikka! Kiitos Mikko! Thanks Meta! 
Ja erityisiso kiitos Hanna ja Henkki! 


 Yksiväristen tilkkujen lisäksi neuloimme mukaan raidallisiakin. Nuorekkaampi säväys peitteeseen?!? Tiedä häntä, mutta ihana, lämmin ja iso siitä tuli!

tiistai 7. elokuuta 2012

samulle

Taisinkin jo aiemmin mainita, että tänä vuonna on erityisen monelle ystävälleni syntynyt / syntymässä pikkuinen piltti. Vauvaneuleita on siis luvassa seuraavina viikkoina. Heinäkuun alun pikkuserkulle kutaisin merinovillaisen perusnutun.

Mietin, laitanko jotain koristusta pelkistettyyn nuttuun, mutta en vaan keksinyt pojalle sopivaa. Tytölle kukkateema tuntuu helpolta. Tällä kertaa puunapit toimivat ainoana koristuksena.


Lanka: Sandnesin petroli Lanett
 Puikot: 3mm

 Nuttu kulki tädin kyydissä tuoreeseen vauvaperheeseen Ouluun. Onnea vielä!


Vauvaneuleita varten ostettua petroolia lankaa piisaa lankalootassa vielä. Ravelryn puolella surfatessa olen nähnyt kovinkin herkullisia petrooli-puna-valkoisia väriyhdistelmiä, mutta oma rohkeus yhdistää värejä villisti selvästikin puuttuu.


 Alkukesän äiti-tytär-reissulla Kööpenhaminassa jaksoimme ihastella vanhoja rakennuksia, mutta myös juuri sitä, kuinka yllättävätkin värit voivat tykätä toisistaan ja muodostaa upean kokonaisuuden. Nyhavnin alue erityisesti laittoi huokailemaan! Ja neulojana ehdin jo unelmoida yllättävää värikimaraa kaulaliinassa ja sukissa. Ehkä neulepaidassakin. Jospa minäkin vielä joku päivä rohkenen...

lauantai 4. elokuuta 2012

ketjureaktio

Keväällä ystäväni pyysi neuleapua, sillä hän halusi neuloa siskolleen lahjaksi tilkkutäkin. Kaunis tilkkutäkki syntyikin. Viikko, kaksi myöhemmin sain päähäni aloittaa itselleni musta-valko-keltaista täkkiä, joka on tosiaan saavuttanut puolivälin krouwin. Siinä vääntäessäni ainaoikein-lappusia taisi muutama muukin innostua samaan puuhaan. Varsinainen ketjureaktio!

Työn alla on toinenkin täkki, joka ojennetaan kesäloman lopussa anopille. Tämä on vielä hys hys-juttu. Uskonpa, ettei anoppi näillä saiteilla surffaa. En malta olla laittamatta kuvia pian valmistuvasta täkistä.

Tämä täkki on yhteisprojekti suvun naisten kanssa. Heinäkuun alun sukutapaamisessa tikuttelimme lappusia jopa viiden naisen voimin. Sainpa kannustettua paria rotevampaa miestäkin neulomaan muutamia silmukoita. Olisi pitänyt muistaa ikuistaa nuo hetket kameralle!


Minä toimin projektin kapellimestarina ja yhdistelen nyt kovalla vimmalla lappusia. Sopivaa puuhaa sateiseen aamupäivään muiden koisiessa.