lauantai 30. elokuuta 2008

väriä syksyyn

Voi kun on riemullista päästä päivittämään blogia. Vihdoinkin olen saanut aikaan jotain esiteltävää. Nyt kyllä on hehkutettava, sillä se on jotain ihan itselleni, jotain pirteää ja jotain niin käytännöllistä. Ja joo, jotain kovin konservatiivista. Slipari. Tykkään tosi paljon.



Slipoveri
Ohje. Novita, syksy 2006
Lanka: Novita Nalle, tasan 200 g
Puikot: 3,5 mm

Ulkoilutin tänään uunituoretta slipoveriani ja täräytin se päälläni täkäläisten käsityötapaamiseenkin. Ensiulkoilutus on tietenkin neuleelle tärkeää, mutta myös reimukas ja neuleita arvostava seura. Kiitos taas mukavasta hetkestä, tytöt!

Olin neulonut slipoveria parin viikon ajan hitaasti, mutta varmasti. Ihastellen ja ihmetellen. Ihmetystä alkumetreillä aiheutti slipoverin väri. Itse en millään osannut päättää väriä ja annoinkin miehelleni päätösvallan lankahyllyillä maitokaupassa. Oranssit Nalle-kerät mukanamme poistuimme tuolloin kaupasta. Minä hassu kuitenkin emmin väriä. Ai oranssiako minulle?!? Vielä neulevaiheessa vastustin väriä, mutta nyt en väriä enää vaihtaisi. Ensimmäinen päiväni sliparissa tuntui pirteältä ja energiseltä. Kylläpä väreissä on voimaa!


Sliparista innostuneena sormet syyhyäisi kovastikin jo toiseen samankaltaiseen neuleeseen. Yritän kuitenkin saada valmiiksi keskeneräiset pikkutyöt; syyspipon ja villavaippahousut. Molemmat lahjaneuleita. Nelivuotiaamme esitti pari päivää sitten toiveen omasta slipoverista, johon pitäisi saada "kaikki maailman värit". Siinähän olisi hyvä neuletyö jämäkerien tuhoamiseen! Sliparivaihde siis päälle...


Syksyä alkaa olla jo kovastikin ilmassa. Ihana niin. Syksy on nimittäin minun vuodenaikani. Elokuuhun ja syksyyn on jo lapsuudestani lähtien kuulunut lähtö. Lähtö kouluun. Tänä syksynä tuossa rytmissä olemme taas koko perhe. Kovin eri tavalla olemme kokeneet muutoksen. Pikkuisin ihmetteli ja itki hoitoon jäämistä ensimmäiset päivät, nelivuotias puolestaan marssi rinta rottingilla isoimpien osastolle päiväkotiin ensimmäisestä päivästä lähtien ja koululaiset ja mies suuntasivat kouluun vailla suurempia huokailuja tai väristyksiä. Minä en vain pysynyt menossa mukana. Sisuksissani jylläsi ja muutos jotenkin vain ihmetytti. Nyt tunteet ovat onnekseni tasoittuneet ja uudenlainen rytmi alkaa minullekin valjeta.

lauantai 9. elokuuta 2008

lits läts

Vihdoin ja viimein sain sukkaseni ikuistettua. Valotus ja muut häiriötekijät tosin tekivät ikuistamisesta haasteellisen, mutta jotain tolkkua näistä kuvista varmasti saa. Näitä sukkia työstin kesäiltoina hartaudella mielessä viimaiset ja sateiset syyspäivät. Nuo päivät olivat lähempänä kuin uskoinkaan. Tänäänkin siis lits läts.


Lanka: ruskea Schachenmayr nomotta Regia Tweed 4-ply, 2 kerää
Puikot: 2,25mm

Uudella ohjeella on usein jännittävä neuloa. Tälläkin kertaa tunsin tuon jännityksen sisuksissani, kun aloin tavata Little Child´s Sock-ohjetta.


Ohje: Little Child´s Sock
Knitting Vintage Socks- kirjasta
Lanka: tummanharmaa Schachenmayr nomotta Regia Uni / Solid 4-ply, 2 kerää
Puikot: 2,25 mm

Ohje oli oikein selkeä ja helppo. Kärkiosassa tosin neuloin huomaamattani mallineuleella ohjetta pidemmälle, enkä viitsinyt purkaa. Kärkikavennukset neuloin kuitenkin ohjeen mukaan eli kavensin kaks nurin yhteen. Ensimmäistä kertaa tuollaiset kavennukset ja ihan tyytyväinen olen. Nätit ja mukavat sukat tuli. Myönnän kyllä, että nuo Paraphernaliat ovat edelleen tämän hetken sukkasuosikkini.


Tänään taas kiskoimme kumppareita kinttuihimme ja teimme pienen retken lähimetsään nuorimmaisten kanssa. Märässä metsässä noukimme punaisia metsämansikoita pikkuisten suihin ja leikimme lintuemoja ja poikasia. Kovin tuntuivat poikaset tyytyväisiltä, kun saivat suunsa täyteen marjoja. Ihmettelimme myös  porukalla tämän vuoden kehnompaa mustikkasatoa ja lopuksi astelimme toivottamaan hyvät syksyt kesänaapureillemme.

 

15 lammasta on laiduntanut kesän ajan läheisellä, vanhalla maatilalla. Olemme käyneet tervehtimässä lampaita usein, lapset ovat hieman silitelleetkin niitä ja keksineet niille sopivia nimiä. Mustasilmä taitaa olla suosikkimme. Vuosi sitten ostin täkäläisiltä syysmarkkinoilta pari kerää kasvivärjättyä villalankaa ja tuolloin myyjä kertoi lankojen olevan juuri näiden lampaiden villoja. Tuolloin en tosin vielä arvannut meidän olevan joku päivä naapuruksia.

perjantai 8. elokuuta 2008

uudet tuulet

Vietämme täällä kesälomamme viimeisiä päiviä sadetta pitäen. Päivällä on vedetty kurapöksyjä ja villasukkia jalkaan, illalla lämmitimme takkaa. Tuntuu kuin syksy, lempivuodenaikani, olisi jo pitkällä. Silti hetkeksi vielä lomamuistojen pariin.


Lomaan mahtui ennätyksellisen paljon puuhaa, tapaamisia, iloja ja ihmetyksiä. Jalkapallo, pesäpallo ja partioharrastus rytmittivät mukavasti esikoisemme kesää. Kakkosemme mieluinen kesäpäivä kului niityllä kukkakimppuja keräillen tai heinikossa ötökkäjahdissa. Säällä kuin säällä. Nelivuotiaamme puolestaan kulki kesän Peppi-kirja kainalossa ja selvästikin viihtyi Pepin, Annikan ja Tommin seurassa Huvikummussa. Joukkueemme juniorikin innostui lukuharrastuksesta ja kuunteli vinon pinon satukirjoja päivittäin. Jaksankin ihmetellä, kuinka tuttu ja turvallinen satukirja on lapsesta se paras. Useamman kymmenen lukukerran jälkeen kirja on edelleen mieluinen.



Heinäkuun lopussa kuopuksestamme tuli kaksivuotias. Tuntuu, että tomerasta taaperosta on kasvanut aivan silmissä puhelias ja touhukas poika. Vauhtia piisaa kuten kaikilla muillakin parivuotiailla pojanviikareilla.


Tässä kuopuksemme mielipuuhassaan tuulikaapissa. Tässä hommassa kengännauhat saavat kyytiä!

Hanna-kummille kaunis kiitos upeasta tuliaisesta! Komea jalkapalloreppu pääsee heti ensi viikolla käyttöön. Ura päiväkotilaisena alkaa kuopuksellakin.


Uudet tuulet siis puhaltavat, sillä perheemme arkirytmi muuttuu. Kahden vuoden tauon jälkeen minä suuntaan mieheni tavoin töihin, poikaset hoitoon ja kouluun. Ilmassa on samaan aikaan niin haikeutta kuin jännitystäkin. Jospa kaikki suttaantuu ihan mukavasti, pikkuisimmat sopeutuvat hoitoon, koululaiset iltapäivän hetkiin itsekseen kotona ja huusholliakin ehdimme hoitaa sopivasti. Näin on vain uskottava.

Toivon mukaan neuleharrastus ei jää työn myötä tauolle. Jospa iltaisin jäisi edes joku hetki omaa aikaa puikkojeni seurassa. Nähtäväksi jää...

Jo joku tovi sitten valmistui isälleni ohuet villasukat Saksan reissun tuliaislangoista. Sukat ovat kiitoksena pikkuisten hoitamisesta reissumme aikana. Päädyin perussukkaohjeeseen Knitting Vintage Socks-kirjasta.


Ohje: Gentleman´s Plain Winter Sock, Knitting Vintage Socks
Lanka: siniharmaa Regia Color, 2 kerää
Puikot: 2,5mm



Parit ikiomat villasukat ovat valmistuneet viime päivinä. Ne odottavat vielä päättelyä ja kuvausta. Niistä lähipäivinä lisää.

Vaikka töihin paluu on lähempänä kuin tajuankaan ja oma harrastusaikani tulee olemaan vähissä, pääni täyttyy ajatuksesta neuloa itselleni jotain isompaa. Huomaan havahtuvani päivän mittaan omista ajatuksistani ja haaveiluistani. Pirteä palmikkoslipari olisi töissä kova juttu! Jatkan haaveiluani ja sen oikean ohjeen metsästämistä. Aion kuitenkin olla sortumatta uusiin sukkiin. Kymmenen paria sukkia yhteen putkeen riittänee...