keskiviikko 28. marraskuuta 2007

pikkusukat ja piparintuoksua

Pieni pikkujoulupaketti lähti taas matkaan. 


Ruskeasävyiset Fabel-sukat ovat tomeran kolmivuotiaan kokoa ja lankakori vajui kerän verran. Tuo lanka on sitten mukava neuloa. Ja mukavat taisi olla lahjan vastaanottajastakin, vaikkei ne nyt Hello Kitty-sukat olleetkaan ;-)


Piparikausi on avattu. Hurmaava tuoksu huushollissa.

maanantai 26. marraskuuta 2007

talvi

Olipa ihana herätä aamulla hellään lumisateeseen ja nähdä vihdoinkin maisevan olevan talvinen. Aurinko tosin ei tänäänkään taida häiritä, mutta tuo uusi, puhdas lumi riemastutti niin isompia kuin pienempiäkin. Pihalla napottaa tomerana kaksi lumiukkoa komeat oranssit porkkanat keskellä naamaa. Vanha pipo on kaivettu toiselle päänsuojaksi, toiselle lippalakki. Riemullista!


Viikonlopun aikana valmistui Garnstudion omenanvihreästä Drops Alpacasta pehmoiset tumput itselleni. Keväällä neuloin samaisesta langasta pipon, joka selvästi kaipasi kaverikseen samansävyisiä käsineitä. Surffaillessani blogeissa hoksasin, että Dropsin alpakkalanka huopuu ja onnekseni löysin Garnstudion sivuilta ohjeen tumpuille. Sovelsin ohjetta, sillä halusin neuloa pyörönä ja kärkikavennuksenkin muutin mieluisammaksi. Lankaa kului reilut kaksi kerää ja huopuivat sopiviksi vasta toisen pesun jälkeen. Kylläpä tuosta langasta irtoaakin pitkää karvaa pesussa, huh! Koko muu pyykki oli karvainen. En tiedä, olisiko pesupussi pitänyt karvat pussissa. Lopputulos oli kuitenkin onnistunut ja mieluisa. Tumput on ohuemmat ja taipuisammat kuin Huopas-tumput, mutta pitävät toivottavasti näppini lämpiminä leudoilla keleillä. 

Varastoissani on muuten pari vyyhteä mustaa Kamenaa, jota ostin huivikuumeen iskiessä. Nyt ei löydy intoa mustaan huiviin, mutta jotain muuta siitä voisi taikoa. Muistelen lukeneeni jostain, että Kamenakin huopuu koneessa. Eihän kellään ole vinkata ohjetta naisten tumppuihin? Huopuisikohan samassa suhteessa kuin Drops Alpaca? 


Pari päivää sitten sain pääteltyä kuopuksen polvisukat. Nuo sukat lojuivat keskeneräisinä pari viikkoa, vaikkei niissä loppujen lopuksi iso työ pitänyt olla. Ekaluokkalaisen Regia-sukista jäi juuri sopivasti lankaa pikkuveljen sukkiin, joten pakkohan lanka oli pois neuloa. Totesin jo toistamiseen, ettei tuo lanka ole minun juttu. Taitaa olla liian ohutta lankaa minulle tai sitten olisi pitänyt neuloa vieläkin pienemmillä puikoilla.

Viime aikoina on puikoilla ollut myös lahjaneuleita. Pikkuveljeni toivoi itselleen synttärilahjaksi perusperuspipoa ruskeasta villalangasta. Lankakopastani löytyikin juuri sopiva kerä seiskaveikkaa ja sopivan silmukkamäärän löydyttyä aloin vaan neuloa neljä oikein ja kaks nurin. Jossain vaiheessa kiepsautin pipon nurinperin ja jatkoin taas ja sain saman mallineuleen niin taitteeseen kuin pipon yläosaan. Toivomuksena oli reilu taite. 


Joulunpunainen rinsessapipo lähti aamulla postipojan vietäväksi serkulleni suurkaupungin sykkeeseen. Toteutus orjallisesti Ullan ohjeen mukaan Novitan Woolista, puikkokokoa tosin uskalsin muuttaa (3,5mm).

 

Nyt puikoilla pienet tilaussukat, joiden jälkeen neulon taas itsekkäästi jotain itselle. Uuden pipo-huivi-tumppu-setin lisäksi unelmoin kauniista kietaisuneuleesta tai neuletakista. Pitäisi varmaankin alkaa etsimään ohjetta ja tuumaamaan sopivaa lankaa...

maanantai 19. marraskuuta 2007

messujen jälkeen

Takana on aivan ihana viikonloppu Hämeen seudulla. Pääsin irtaantumaan tästä remonttiarjesta kokonaiseksi viikonlopuksi ja ajelin vanhempieni kanssa katsomaan vanhaa mummiani Tampereen kupeeseen. Kylläpä oli rentouttavaa ajatella muutakin kuin vaipanvaihtoa tai tapetointia ja tasata kuulumisia kauempana asuvien sukulaisten kanssa. 

Sukuloinnin lisäksi kirmasin minäkin Kädentaitomessuilla useamman tunnin äitini kanssa, ihastelin upeita töitä, tallensin mieleeni mainioita ideoita, törmäsin aivan yllättäen Anneen ja sain toki tuliaiskassini täyteen lankaa. Oli ilo nähdä ja hypistellä lankoja, joita on nähnyt aiemmin vain tietokoneen ruudulta. Osa ihanuuksista kulkeutui kotiini, osa jäi odottamaan ensi vuotta.

Viikonlopun aikana automatkoilla ehdin neuloa pari työtä viittä vaille valmiiksi. Niistä tarinaa ja kuvia myöhemmin. Jotain esiteltävää kuitenkin on. Tämä etanapipa nimittäin lähti viime viikolla postitse Viipukalle synttärikortin kera. Veljentyttö oli mielissään ja pipo on kuulemma ollut käytössä jo viikonloppuna. Jännäsin taas, kuinka pipo mahtuu eskarilaisen päähän, mittailin omien poikasten päät ja vertasin vimmatusti senttimääriä. Hyvin on tainnut pipo mahtua. Onnea vielä Kirpulle!


Lankana pipossa oli Garnstudion Eskimo Print. Langankulutus, paino, puikkokoko ja silmukkamäärät unholassa. Neuloin pipon nimittäin jo alkusyksystä. Viimeistelyn eli virkkaukset tein synttäreiden alla Pelson villalangasta. Ohje on kuitenkin se ihanainen eli Tikkunuottasilla-blogin etanapipa. Ja lopuksi vielä se perinteinen spiraalikuva: 

tiistai 13. marraskuuta 2007

varpaat lämpimiksi

 Muuttopuuhilla ja remontoinnilla lienee osuutta asiaan, kun isäinpäivä tuntui tänä vuonna tulevan aivan yllättäen, mutta ehdinpäs kuitenkin neuloa jotain pehmoista pukettiin.

Appiukko oli vierailulla luonamme viikonlopun ajan, enkä halunnut neuloa lahjasukkaa hänen nähden. Edellisinä päivinä kuului siis vimmattu puikkojen kilke huushollissamme, ja perjantaina varttitunti ennen ukon saapumista sain pääteltyä harmaat raidalliset perussukat. Lankana 7 veljestä, kokoa sukilla 45 ja painoa muistini mukaan 133g.


Omalle isälleni ojensin sunnuntaina tossut, jotka olin jo aiemmin syksyllä neulonut. Lankana oli tuolloin tummanharmaa Naturgarn. Lankakaupasta saatu ohje muuntui helposti miehen kokoon ja kauniisti huopuivat pesukoneessa 40 asteessa. Tällä kertaa ei koristuksia ollut suunnitelmissa lainkaan, nätit ovat sellaisenaan. Pääsivät saman tien käyttöön, mikä oli paras kiitos neulovalle tyttärelle.


Kolmonen toivoi viikko sitten keltaisia villasukkia. Keltaisia ei poika saanut, vaan nämä raidoittuvasta Fabelista neulotut ohuet villasukat. Lankaa sain kulumaan kokonaisen kerän, vaikka kokoa sukilla on n. 28. Varsista tein tosin reilut ja taitaapa sukissa olla himpun verran kasvunvaraa. 


Viime päivinä on ollut monen monta työtä puikoilla. Osa töistä on jäänyt hankalaan kohtaan odottamaan valaistumista, isäinpäiväneulomukset rynnivät puolestaan aikataulun vuoksi ykkössijalle. Muutamia päiviä puikoilla odotteli keskeneräisinä myös Ilun ballerinatossut vihertävästä Tovesta.


Hidasteeksi osoittaitui langan loppuminen ihan kalkkiviivoilla. Yksi kerä ei siis riittänyt. Meinasin tehdä kantalaput ja virkkaukset jollain muulla huopuvalla langalla, mutta loppujen lopuksi halusin tossuista yksiväriset. Nyt sitten nurkissa pyörii paria metriä vaille kerä Tovea, joista taidan jossain vaiheessa tehdä toiset samanlaiset, hieman pienemmät vaan. Nämä valmistuneet osoittautuivat nimittäin himpun verran väljiksi minulle ja annoinkin ne äidilleni, joka ihastui niihin kovasti. Itse tanssahtelin tossuissa isäinpäivänä juhlahame päällä ja tossut tuntuivat tosi ihanilta ja lämpöisiltä. Sisäkenkiä kun en kotona edes juhlapäivänä pitäisi, nuo ballerinat korvasivat kengät loistavasti!

tiistai 6. marraskuuta 2007

uudessa pesässä

Muutama viikko taaksepäin löysimme pesueellemme uuden pesän ja muutto on nyt onnellisesti ohi. Oli se melkoinen koitos, mutta kylläpä kannatti. Nyt on tilaa, omaa rauhaa ja metsä alkaa ihan takapihalta. Olemme elelleet meille uudessa, tilavammassa kodissa tasan pari viikkoa ja tuo aika on ollut arvatenkin touhua täynnä. Itse muutto meni oikein mallikkaasti, ja kalusteet löysivät helposti omille paikoilleen. Kaiku on tosin vielä vieraanamme, sillä verhot ovat ompelijalla pidennettävinä ja mattojakin tarvitsemme lisää. Silti tuntuu oikein kotoisalta ja mieluisalta. Siis todella mieluisalta!

Ensimmäiset päivät menivät totaalisessa sumussa, muuttoväsymys vaivasi ja aika tuntui kuluvan nuorimmaista yläkerran portaiden edessä estellen ja muuttolaatikoiden yli loikkien. Luulimme kolmen, neljän laatikon blokkaavan kierreportaat, mutta näppärästi tuo pikkuinen kipusi niiden yli. Yksin emme häntä vielä yläkertaan uskalla laskea. Iloksemme ystävämme toivat tupaantuliaisiksi vanhan portin, joka nikkaroitiin omiin portaisiin sopivaksi. Nyt vahtiminen on kovasti helpottunut.

Monensorttista käsityötä on siis piisannut. Seinät ovat saaneet pintaansa maalia ja tapettia talkoovoimin. Pikkuveli ystävineen on ahkeroinut pensselin varressa ja vanhempi miesväki on hoidellut vasarahommia. Tapetoinnista on selvästi tullut äitini ja minun oma juttu. Yhteistyö pelaa saumattomasti ja puuha on erityisen mieluista. Ukki puolestaan on jaksanut ulkoiluttaa ja leikittää pienimmäisiä, mikä on ollut äärettömän iso apu. Remonttirauha se olla pitää!
Kaunis kiitos läheisille kaikesta avusta!  


Ennen kuin maalaus ja tapetointi taas jatkuu, on ollut mukava palautella mieleen sitä tavallista arkea. Aamukävelyllä pikkuisimman kanssa ihastelimme eilen ihanaa valkoista luontoa. Lunta ei täällä meillä vielä ole, mutta maa ja puut olivat kauniin kuuraiset.

Muuton tiimellyksessä olen saanut aikaiseksi muutamia neuletöitä. Viileiden ilmojen myötä on ollut tarvetta tumpuille ja sukille, joita on siis viime viikkoina valmistunut. Itselleni neuloin seiskaveikasta ruskeat rinsessasukat, ekaluokkalaisemme sai taasen ohuet villasukat. Taikasormet-messuilta ostin viikko sitten itseraidoittuvaa Regian sukkalankaa, joka oli minulle uusi tuttavuus. Langan vyöte ehti jo kadota, mutta muistelen langan olleen tuota Regiaa.

 

Käsityötapaamisen lankavaihdosta muutama viikko taaksepäin kotiini kulki Pelson vankilan villalankaa, josta neuloin itselleni ja kolmoselle lämpöiset peruslapaset. Kiitos kaimalleni! 


Nyt puikoilla on Tove-lankaa, joka muuntuu lähipäivinä tossuiksi. Monta muutakin pikkujuttua on suunnitteilla ja pari toivetta on tullut omilta poikasilta. Eilen illalla lähes nelivuotiaamme toivoi keltaisia villasukkia. Onneksi tuo nappisilmä on lähes kaikkiruokainen värien suhteen, sillä keltaista sukkalankaa ei lankakoreistani löydy metrin metriä. Suurempiin neuletöihin ei nyt oikein tarmoa riitä.